Tapahtumapaikkana Turun linna

Tänään Helsingin Sanomat kertoo Turun linnasta. Ossi Mansikka: Karu keskiaikainen puolustuslinna.- Suomen linnat, osa 1. Paljon kuvia. 

Turun linna 1500-luvun puolivälissä, Kustaa Vaasan ja hänen poikansa Juhanan, Juhana-herttuan, aikana on keskeinen kirjoissani Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Lucia ja Luka (2013).

Lucia ja Luka -kirjassa ollaan Juhanan ja Katariinan renessanssihovissa (1562-1563), koetaan sen lyhyt kukoistus ja traaginen loppu. Linna vaikuttaa myös kirjan Kyynärän mittainen tyttö tapahtumiin. Olen peittänyt pyöreän tornin, jota ei ollut kirjojeni tapahtuma-aikana.

Juhana Herttuan ajan Turku-aiheisista kirjoista kirjoittaa Jorma Grönholm Turun Sanomissa:

Jorma Grönholm: 

Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat, alio 24.3. 2016

"Milloin Juhana-herttua ja hänen aikakautensa Turku nousivat kotimaisen kaunokirjallisuuden aihepiireihin?

Kirjallisuuden professori ja Aleksis Kiven keskeisiin tukijoihin kuulunut Fredrik Cygnaeus kirjoitti 1850-luvulla Juhana-herttuasta näytelmän Hertig Johans ungdomsdrömmar, joka nimessään viittaa herttuan nuoruudenunelmiin. ---

Mutta aivan viime vuosien uutuuksiin kuuluu teos, joka ei ole saanut lainkaan niin laajaa huomiota kuin se ehdottomasti ansaitsisi. Kirja on Anna Amnellin persoonallinen ja kaikin tavoin yllättävä Lucia ja Luka (Books by Demand 2013). Sopii toivoa, että Turku-aiheisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet vähitellen löytävät Amnellin seitsemännen romaanin. --"

Kirjoituksessa mainittu artikkelini :

Anna Amnell: Firenzestä Turkuun. Miten syntyivät 1500-luvun kirjani.

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html

Turun linnan ympärillä ja sisäpihalla oli 1500-luvulla paljon pieniä hirsimökkejä, joissa osa henkilökuntaa asui. Piirros: Matti Amnell. Synkkiä pilviä linnan yllä.




Siellä oli myös puutarha ja yrttitarha.

Krk-saari on Luka Dalmatialaisen suvun kotisaari

Salaperäinen Krk [äännetään 'körk'] on saari ja kaupunki Adrianmeressä

 Olin vuosina 2007 ja 2010 pitkiä aikoja Kroatiassa, sillä sukulaiseni oli siellä töissä. Ihastuin varsinkin Istriaan, Dalmatiaan ja Adrianmeressä oleviin saariin. Ne kuuluvat nykyiseen Kroatiaan (ja osa Istriaa Italiaan].



Kaikki nämä seudut kuuluivat pitkään Venetsialle. Kaikki lähiseutujen metsät kaadettiin, jotta saatiin rakennusainetta suolle tukkien päälle rakennettavan kaupunkivaltion ja sen laivaston rakentamiseen. Siksi niiden seutujen vuoret ja saaret ovat hyvin karuja.



Pyhän Lucian patsas Krk:llä Pyhän Lucian kirkossa. Tämä ei ole sama Lucia, jonka juhlapäivää vietetään esimerkiksi Suomessa,

Luka Dalmatialainen (fiktiivinen henkilö) on hyvin lyhytkasvuinen. Hänen juurensa ovat Krk:n saarella, jossa oli vanhoina aikoina paljon Lucian ja Lukan kaltaisia sopusuhtaisia lyhytkasvuisia henkilöitä.  Heille on ollut - ja on - ominaista pitkäikäisyys. Nykyään kasvuhormonin häiriötä hoidetaan lääkkeillä, ja näiden lasten kasvu ei pysähdy. Löysin tiedot Krk:n pitkäikäisistä ihmisistä nimenomaan erääseen lääketieteelliseen konferenssiin liittyvästä tieteellisestä artikkelista. Se kiinnosti, sillä Lasten Keskus oli julkaissut jo kaksi kirjaa kyynärän mittaisesta Luciasta. (Kyynärän mittainen tyttö 224 ja Pako Tallinnaan 2006)

Lukan perhe asui Venetsiassa, jossa on dalmatialaisille oli nimetty oma rantakatu ja oma kokouspaikka (Scuola).  Heistä käytettiin rasistista nimeä Schiavoni [ =slaavit, orjat], mikä sisuunnutti heidät. Scuolassa on Carpaccion seinämaalaukset. Carpaccio oli itse  dalmatialainen, ja kroatialaiset pitävät häntä edelleen omana taiteilijanaan kuten venetsialaisetkin.

Luka on hyvin varakkaasta kauppiasperheestä, on lähtenyt uskollisen ystävänsä ja palvelijansa Leonardon kanssa seikkailemaan ulkomailla ja tulee musikanttiseurueessa Turun linnaan Juhanan hoviin. Siellä hän tapaa lyhytkasvuisen luutunsoittajaneitosen Lucia Olavintyttären. Onnekas kohtaaminen, jossa riittää vastoinkäymisiä. Lopussa Lucia on poliittisena pakolaisena Wittenbergissä.

Lucia Olavintytär. Maalaus: Matti Amnell Jr. Tämä kuva on ensimmäisen kirjan kannessa tummasävyisempänä
Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 BoD

Kirjoitin kirjalle jatkoa, joka tapahtuu Venetsiassa ja Krk-saarella, mutta jätin sen kesken, kun sanottiin, että historiallisilla nuortenkirjoilla ei ole enää kysyntää.
Onneksi Kroatia kiinnostaa suomalaisiakin turistikohteena.

Shakespeare ja minä. Kommentteja

Shakespeare ja minä

(alkujaan kommentteina Kemppisen blogissa 

heinäkuun 9, 2010

Luin teini-ikäisenä Cajanderin suomennoksia, vaikka olinkin tutustunut Shakespeareen alkujaan Classics Illustrated -sarjakuvakirjan avulla. [Julius Caesar]  Sitä myytiin koulukaupunkini Iisalmen asemakioskissa ja tavailin sitä sanakirjan avulla.
[Tyttölyseossa alettiin opiskella englantia vasta 4.luokalla, jolloin oli 14-vuotias. Meillä oli 9 vuoden ruotsi, 8 vuoden saksa, lukiossa latina valinnaisena kolme vuotta.]

Vaihto-oppilaana tulin taas "lukutaidottomaksi", kun olin lukenut vain lyhyen kurssin englantia sitä ennen. Kevätlukukaudella englannin tunneilla opiskeltiin Shakespearen näytelmiä. Kuulosti kauniilta. Shakespeare on kuin musiikkia. 

Vasta englannin opiskelu yliopistossa avasi S:n näytelmiä kunnolla. Mutta lapset ovat menneet edelle jo ajat sitten, yhdeksän vuotta koululaisina Kanadassa ja Shakespearen lukeminen koulun englannin tunneilla sen teki heille. Kauniita muistoja ovat Shakespearen näytelmien esitykset Toronton puistoissa.

heinäkuun 10, 2011

Shakespeare otti huomioon kaikenlaiset katsojat, oli todellakin tuota "lemmen lorinaa, miekan kalskutusta", valepukuja, ristiinpukeutumista, nuoret pojat naisten rooleissa (Englannissa naiset eivät saaneet näytellä) , poliittisia tapahtumia, historiaa, vihjauksia, ruumiita, haamuja. Hän huomauttaa välillä, että näin sanoo kansa ja näin sivistyneistö. Ja sitten on suunnattoman kaunista kieltä, runoutta, syvällistä uskonnollisuutta - Shakespeare oli katolinen, niin kuin oli sydämeltään suurin osa hänen kansaansa vielä silloinkin.


Lue Kemppisen kirjoitus ja kaikkien kommentit
http://kemppinen.blogspot.fi/2011/07/suomennos-i.html