1500-luvun miesihanne

Poikani Matti Amnellin kuvitusta , mm kirjaani pako Tallinnaan (2006)
Matilla on hyvin vaativa työ, joten piirtäminen on jäänyt harrastukseksi.

Pieni lintu -blogin haaste 'komeus' osallistun teemalla Näin 1500-luvulla

Kuvitelmamme hollantilaisesta kauppias Sandenista, joka asui Helsingissä Kustaa Vaasan hallitessa Ruotsia: pitkä, hoikka, pitkäsäärinen - ja sääret näkyvät. [Suola-Santtu on keksimäni lempinimi. van Sanden kävi suolakauppaa..]
Saksalainen Martti-kauppias on vanhempi mies ja käyttää vanhojen miesten asua, joka leventää häntä entisestään. Hänellä on kuitenkin tuuhea parta, ja hän on rikas. Nuori Hebla-rouva taita aolla vähän ihastunut van Sandeniin, joka on hänen kauniin tytärpuolensa kummisetä. [Hans van Sanden oli todellinen henkilö, jonka hauta on Vantaan Vanhassa Helsingissä. Hänestä on kirjoittanut myös Ursula Pohjolan-Pirhonen.]

Kustaa Vaasa

mahtavalta näyttävä koko - Henrik VIII

hieno parta - Juhana-herttua (komea punainen kullalta hohtava parta]



Juhana -herttua ottaa mukaansa veljensä Eerikin muotokuvan (ks linkki alapuolella) Lontooseen vuonna 1559 ja yrittää kosia nuorta Elisabet-kuingatarta veljelleen vaimoksi. Lontoossa oli muitakin kosijoita muotokuvat mukanaan. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Kyynärän mittainen tyttö (2004, kysy kirjastostasi)

kauniit sääret - Eerik XIV (hieno kokovartalomuotokuva onnettomasta kuninkaasta)

mahtavalta näyttävä koko - Henrik VIII

Louvressa. Kuvan otti poikani Matti.
Henrik VIII:n aikalainen Ranskan Frans I ja minä.  Huomaa valtavat hihat. Leveyttä piti olla.

Älykäs ja oppinut mies käytti usein pitkää keskiajan oppineen kaapua, varsinkin vanhemmat miehet: kuvasin "pahvi-Lutherit" Wittenbergissä




Myös Lucian veljellä, nuorella Wittenbergin maisterilla Erasmus Helsinkiläisellä on oppineen kaapu. Hänen luokseen Lucian perhe pakenee turvaan, kun Eerik XIV aloittaa sodan veljeään Juhana vastaan, ja Turussa alkavat kauhun päivät.
Matin kuvitusta kirjaani Lucia ja Luka. [esittely ja kirjatilaukset) Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 2013 Books on Demand
Tätä on myytävänä muissakin nettikaupoissa.

rikkaus- Kustaa Vaasa ja muut renessanssikuninkaat
hurskaus- Luther
pitkä- Robert Dudley,  Earl of Leicester, Elisabetin serkku, ystävä, ehkä rakastettukin , oli harvinaisen komea ja harvinaisen pitkä mies.
Koko Elizabethan Costume sivu täynnä kuvia 1500-luvun komeudesta:)

Moni kakku päältä kaunis, mutta rutiköyhän Turun teinin Vilppu Talven vahvuus on hieno sankarillinen luonne. Hän lähtee viemään serkkunsa Margaretan ja Lucian Helsingistä Tallinnaan, kun Margareta-parka aiotaan naittaa oudolle vanhalle miehelle. Hän soutaa veneellä meren yli. Kirjaani "Pako Tallinnaan" (200&)  on kirjastoissa.

Tämä sivu karkasi käsistä, ennen kuin ehdin laittaa kuvat ja tehdä kollaasin. Täydensin kirjoitusta myöhemmin.

Lucia ja Luka: Luka lumen ja jään maassa

Luka lumen ja jään maassa

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta.

Mökki tien varrella

Kaikkialta Suomen herttuakunnasta oli kutsuttu vieraita Juhana-herttuan vastavihityn vaimon Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhliin. Harvoin oli nähty Turun tiellä niin paljon väkeä.

–  Mitä kummaa täällä on tapahtunut? sanoi Vilkku pikkuveljelleen Kolkalle. Tien varteen oli lennellyt nyyttejä, matkakirstuja ja säkkejä. –  Tässä on tuoreet reen jäljet.

–  Tuolla on vielä yksi nyytti, Kolkka sanoi.

–  Se on lapsi!  Se kuolee tänne hankeen, jos ei ole jo kuollut. Viedään se kotiin, sanoi Vilkku.

Vilkun ja Kolkan koti oli harmaa mökki Turun tien varrella. Mökki oli puoliksi lumen peitossa. Vain kapea polku johti ovelle.

Vilkku laski pökertyneen Lukan ovensuupenkille uunin eteen, ja koko perhe kerääntyi ihmettelemään häntä. Mökin emäntä otti uunista tulta päreeseen ja tarkkaili muukalaista sen valossa. Pojalla oli päällään turkiksella vuorattu samettinuttu, topatut nahkahousut ja nahkasaappaat jalassa.

–  En ole nähnyt ennen noin pientä ihmistä! huudahti mökin emäntä ja otti huivin harteiltaan. Hän polvistui penkin vierelle ja peitteli pojan huivillaan.  –  Tämä nuori herra on varmaankin herttuan hovinarri, arveli emäntä, joka oli ollut Turussa rikkaan kauppiaan palvelijana ja nähnyt monenlaista väkeä.

–  Taisitte poimia kultakimpaleen lumihangesta, sanoi mökin isäntä. – Herttua antaa varmaankin löytöpalkkion. Mutta mitä tehdä tälle yllätysvieraalle? Meillä ei ole hevosta, jolla veisimme hänet Turkuun. Pitääkö minun panna poika pulkkaan ja hiihtää Mustan karhun majatalolle? Sinne on meiltä aikamoinen matka, ja pakkanen vain kiristyy.

Anna Amnell; Lucia ja Luka (2013),  7-8.

Merirosvoja ja ihmisryöstäjiä Lucia -kirjoissa

Lucian ryöstö kirjassani Kyynärän mittainen tyttö (2004). Illustration: Matti Amnell (Jr)

Lucia Olavintytär -kirjani kertovat 1500-luvusta, joka oli renessanssin kulttuurin loistoaikaa, mutta myös villiä ja julmaa aikaa. Jotkut kuninkaalliset ja oppineet keräilivät erikoisia ihmisiä, hyvin pitkiä, hyvin lyhyitä, kehitysvammaisia.  

Kirjassani Lucia ja Luka (2013) Lucia Olavintytär joutuu pelkäämään koko ajan ihmisryöstäjiä, joiden aikeista hänen pikkuveljensä saa vihiä, ja lopussa kun Lucian perhe pakenee Suomesta kuningas Eerik XIV:n hyökättyä Turkuun, Lucia ja Hannu pelkäävät merirosvoja, joita liikkui siihen aikaan Pohjolassakin: 

– Mitä riepuja täällä on? Lucia ihmetteli penkoessaan matka-arkkua. Siellä oli haalistuneita nukkavieruja vaatteita, jotka olivat täynnä reikiä.

– Laitamme nämä rievut päälle, jos merirosvot hyökkäävät laivan kimppuun, selitti Hannu. – Isä sanoi, että merirosvot ottavat panttivangeikseen vain rikkaita ihmisiä, joiden sukulaisilla on varaa maksaa lunnaita.

– Minut he saattavat ottaa ryysyistä huolimatta, Lucia sanoi synkkänä. – He tietävät, että kuninkaalliset ostavat meikäläisiä lahjaksi vaimolleen ja lapsilleen koiranpennun sijasta. Torillakin maalaiset halusivat koskettaa minua. Se tuo heidän mielestään onnea. Minä en halua joutua leluksi enkä maskotiksi enkä markkinoille häkkiin ihmisten töllisteltäväksi.

– Minä en taas halua joutua soutamaan kaleeria, Hannu sanoi.

Anna Amnell: Lucia ja Luka (2013)

Lucia on vain 80 cm pitkä, hänellä on meripihkan väriset pitkät hiukset, hän osaa laulaa ja soittaa luuttua. Luostarista lähtenyt oppinut isä on opettanut häntä samalla tavalla kuin poikiaankin. Hänen kaltaisensa lyhytkasvuinen ihminen olisi ollut 1500-luvulla painonsa arvoinen kultaa. Heitä etsittiin, ostettiin ja myytiin kuninkaallisiin hoveihin. Luciaa vartioidaan kotona Hattulan lähellä, mutta sittenkin hänet onnistutaan ryöstämään. Euroopan suurvaltapolitiikka vaikuttaa Lucian kohtaloon.

Historialliset faktat: Vuonna 1559 kruunataan Henrik VIII:nnen 25-vuotias tytär Elisabet Englannin kuningattareksi. Kosijoita saapuu Lontooseen, syntyy lukuisia salaliittoja, tehdään monia murhayrityksiä Elisabetin pään menoksi, sillä vastustajat ja kilpailevien sukujen edustajat haluavat oman suosikkinsa hallitsijaksi.

Kustaa Vaasa päättää lähettää poikansa Juhanan kosimaan Elisabetia puolisoksi kruunuprinssille Eerikille. Eerikistä maalataan hieno muotokuva, jonka Juhana vie Elisabetin nähtäväksi.

Mielikuvitukseni tuotetta: Samana vuonna ilmestyy Hämeen linnan taakse Hattulaan kaksi muukalaista. Mies, josta käytetään nimeä Janus (kaksikasvoinen) on englantilainen ja aatelissukua. Lieto on suomalainen, entinen munkki, joka on joutunut huonoille jäljille, kuten kävi monille luostareiden lakkauttamisen vuoksi. Miehet ovat lyöttäytyneet yhteen ja päättäneet rikastua salakuljettamalla suomalaisia ja venäläisiä turkiksia, jotka ovat erittäin kysyttyä tavaraa Euroopassa.

Lieto ja Janus näkevät Hattulan kirkossa Lucian, josta ovat kuulleet Hämeen linnan pyöreän tornin rakennustöissä olevilta miehiltä ja skotlantilaisilta palkkasotilailta. He päättävät ryöstää Lucian ja myydä hänet.

Lieto ajattelee, että hänet voitaisiin myydä Juhana-herttualle. Siinäpä olisi yksi lahja lisää Elisabetille. Janukselle tulee vielä parempi idea: viedään tyttö Pohjois-Englantiin Elisabetin vihollisten luo ja koulutetaan tytöstä vakooja Elisabetin hoviin. Näin tapahtuu. Lucia päätyy rosvojen uhrina Gotlantiin ja Englannin vanhalle Suomaalle. 

Lucia päätyy Lontooseen ja Elisabetin hoviin. Onneksi hän sai ystäviä, jotka auttavat paknemaan.
(Kyynärän mittainen tyttö -kirjaa ei ole enää kaupoissa, muta sitä on kirjastoissa)

1500-1600 -luku antiikki & design -lehdessä

Antiikki & design -lehti 9/2015 hemmottelee meitä keskiajan ja uuden ajan alun historian ystäviä. Lehdessä on paljon kuvia ja useita artikkeleita 1500-1600-luvuista. Visa Immosen artikkelissa Loistava keskiaika, sivut 20-24, on kuvia sekä kirkon, aateliston että talonpoikasperheiden arvoesineistä. On esimerkiksi 1500-luvun lusikka, jonka koulupoika löysi vuonna 1942 Kokemäenjoen rantapenkereeltä kahden kiven välistä. Mitä aarteita kätkekään maamme?

Minua ilahdutti erityisesti pieni kultakoru, jota koskevan kohdan artikkelista olen kuvannut Lucia ja Luka-kirjan kannen viereen. Koru on löydetty Kangasalta Liuksialan kartanon pellolta vuonna 1887. Kartanossa asui aikoinaan Ruotsin kuningas Erik XIV: nnen rakastettu ja puoliso, 87 päivän kuningatar Kaarina Maununtytär. Rubiinein koristettu koru on tuoksurasia eli balsamirasia, jonka sisään kätkettiin tuoksuvia yrttejä ja kukkia.

Ehkäpä Kaarina käytti tuoksurasiaa mennessään kirkkoon, jonne talonpoikaisnaisetkin keräsivät kesäisin kukkakimpun, kirkkokimpun, jota he pitivät nenänsä edessä. Kukkien ja yrttien tuoksu kätki ihmisjoukon monenlaiset hajut ja sen uskottiin estävän sairauksia. Käytössä oli myös kaulasta riippuva pomanderipallo, metallinen avattava reiällinen pallo, vähän samanlainen kuin teepallo.

Lucia Olavintytär, 1500-luvun nuortenkirjojeni fiktiivinen päähenkilö, sai tuoksurasian lahjaksi isoäidiltään ja käytti sitä aina medaljongin tapaan kaulassaan. Se oli tarpeellinen muun muassa silloin, kun Lucian perhe oli matkalla Turkuun ja joutui yöpymään talonpoikaistalossa, jollaisia lämmitettiin talvella kovasti, mutta oveakin vain raotettiin. Kylmää, raikasta ilmaa ei päästetty sisään.
Perheen lasten imettäjä ja hoitaja Valpuri on ottanut mukaan matkalle kuivatut yrttikimput.

"–  Ottakaa nämä yrttikimput kasvojenne eteen, niin luteet pysyvät kauempana, Valpuri neuvoi Luciaa ja Helka-rouvaa, kun he pyyhkivät jalkojaan kynnyksen eteen asetettuihin kuusenhavuihin.

Tuvan kynnys oli korkea, jotta villieläimet eivät päässeet sisään eivätkä pikkulapset ja pienet kotieläimet, kuten possut ja lampaanvuonat, voineet karata ulos. Vieraat astuivat tervan ja savun hajuiseen tupaan. Lucia nosti isoäidiltä perimänsä tuoksurasian nenänsä eteen ja antoi yrttikimpun Vehnäpäälle [joka oli palvelustyttö ja Lucian kasvukumppani].

Talo oli tavallista siistimpi, sillä joulusiivoukset oli tehty. Maalattialla oli puhtaita olkia. Tuoksui raikkaalle." 
Anna Amnell: Lucia ja Luka, sivut 23-24.

Muut artikkelit:

Suomessa oli 1500-luvulla parikymmentä kivikartanoa. Kuvassa on Suomen vanhin kartanolinna Kuitia (1480-), kuva artikkelista Selina Vienola: Kestävä Kuitia. Kuvat: Erja Lempinen. - Antiikki & design 9/2015, sivut 12-19. Neljä aukeamaa kauniita kuvia Kuitian kartanosta, jonka omistavat Ilkka Herlin ja hänen vaimons Saara Kankaanrinta. 

Lue samasta lehdestä myös Kirsi Heikkinen: Vanha kirja vetää puoleensa., sivut 26-29. Artikkeli antkvariaateista. Kaunis kuva Mikael Agricolan vuoden 1548 Uudesta Testamentista.

Uudet värikollaasit 9: In the wood

Kanervanpunainen ja jäkälänharmaa. (Red as a heather and grey as a lichen)

Nämä ovat olleet ihmisillä aina. Niitä on käytetty värjäykseen ja koristeluun. Jäkälällä on tilkitty hirsitaloja. Tuohella on päällystetty katot, ja siitä on tehty jalkineita ja laukkuja. Virsut jalassa ja tuohikontti selässä lähdettiin ennen matkaan. Eräskin pielavetinen isäntä matkusti höyryjunalla Helsinkiin, meni Aleksanterinkadulla isoon pankkiin, kumosi kontin täyden seteleitä pankin tiskille ja sanoi: Jos pantais nämä talteen.