Helsingissä oli 1500-luvun puolivälissä tiettävästi vain olkikattoisia puutaloja, joissa oli enimmäkseen jo savupiiput. Savutorppiakin oli kaupungin laidoilla. Pihapiirin ympäröi aita, ja taloissa oli navetat, saunat ja sikolätit. Monesti siat kuljeksivat kaduilla, joilla oli ehkä nimi Rantatie, Kirkkotie, Koulutie.. Kuva: Matti Amnell
Tekstinäyte:
Outo kulkutauti oli tullut äkkiä Helsinkiin. Toiset sanoivat, että se oli tullut kerjuulla kiertelevien teinien mukana. Toiset olivat varmoja, että ulkomaalaiset palkkasotilaat olivat tuoneet sen mukanaan. Heitähän kulki koko ajan Helsingin kautta. Toiset taas sanoivat, että se oli Englannin kuumetautia ja tullut uusien asukkaiden mukana ulkomailta.
Sairastuneet vapisivat alussa kuin horkassa, vaikka heillä oli monta vällyä peitteenä. Sitten he alkoivat yskiä terävästi. Heidän täytyi nukkua istuallaan, sillä jos he laskeutuivat lepäämään vuoteelleen, heidän hengityksensä vinkui kuin variksen raakkuminen. Heidän ihonsa ja hengityksensä tuli polttavan kuumaksi. Joka talossa oli joku sairaana. Kauppias Martti Lyypekkiläisen talossa sairastui ensimmäisenä yksi palvelustytöistä, suutarintyttö Kerttu.
Metsä-Mari, värjäri ja yrttien kerääjä, tuli tuomaan rohtoja. Lucia oli nähnyt hänet viimeksi silloin, kun oli mennyt äitinsä ja isänsä kanssa värjäyttämään lankoja ratsastusvaatteita varten. Mari käski kaikkien sairaiden juoda kiehuvan kuumaksi keitettyä yrttijuomaa ja syödä Lucian tuomia karpaloita. Hän antoi yrttejä, joita hän oli kerännyt kesällä ja kuivannut majassaan. Ne piti laittaa kiehuvaan veteen hautumaan. Kertulle piti juottaa yrttijuomaa niin paljon kuin hän jaksaisi juoda. Jos joku muukin sairastuisi, jonkun palvelustytöistä täytyisi tulla hakemaan lisää yrttejä.
Kauppiaan vaimo lupasi tehdä niin kuin Mari käski, sillä Marilla oli parantamisen lahjat. Martti-kauppias määräsi, että Margareta ja Lucia eivät saaneet mennä kaupungille. Ei ollut aikaa viedä Luciaa kotiinsa, mutta häntä yritettiin suojella kaikin tavoin. Tyttöjen piti asua erillään muista juhlatuvassa. Lucia oli huolissaan kotiväkensä puolesta, vaikka sanottiin, että tautia oli vain Helsingissä.
Kuolinkellot soivat päiväkaudet. Margaretalle ja Lucialle kerrottiin, että oli kuollut vain muutama vanhus ja pikkulapsi, mutta kellojen soitosta he laskivat, että aikuisiakin oli kuollut. Onneksi Kerttu parani.
Yrtitkään eivät auttaneet, kun Martti-kauppias sairastui. Ulkomailta tullut hollantilainen perhekin oli sairastunut. He eivät antaneet Metsä-Marin hoitaa itseään. He luulivat Maria noidaksi, koska hän asui mäen rinteeseen kaivetussa majassa ja hänellä oli oudon värisiksi värjätyt vaatteet ja harvinaisen paksu harmaa tukka.
Kuuselan Olavi-herra tuli hakemaan tytärtään turvaan heti kun kuuli taudista. Silloin tauti oli kuitenkin jo kadonnut kaupungista. Se oli hävinnyt yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Ote kirjastani "Pako Tallinnaan" 2006 Lasten Keskus. Martti Lyypekkiläisen kuolema muuttaa hänen 13-vuotiaan tyttärensä Margaretan elämän. Äitipuoli haluaa naittaa Margaretan leskeksi jääneelle rikkaaksi jäänelle hollantilaiselle kauppiaalle. Tytöt lähtevät pakoon Tallinnaan Margaretan isän sukulaisten luo..
.jpg)
