Joulunäytelmät

Kuva: Anna Amnell

Tallinnalaisen Olde Hansa -ravintolan edessä pidettiin keskiaikaisia pitoja. Alussa kuuluuttaja kutsui pitoihin, sitten tämä kauniisti pukeutunut herrasväki näytti mallia keskiaikaisista pidoista ja lopuksi kuultiin keskiaikaista musiikkia. Klikkaa sanoja 'Olde Hansa', niin näet muitakin kuvia Tallinnasta.

Keskiaikana pidettiin kirkollisten juhlien aikaan näytäntöesityksiä sopivista aiheista. Kunkin ammattikunnan kilta valmisti yleensä yhden näytelmän, ja se saatettiin esittää vaikkapa vankkureissa, hevostallissa tai jollain lavalla. Yleisö kiersi katsomassa kaikki kaupungin "mysteerinäytelmät", joiksi niitä sanottiin.

Jokin kilta saattoi esittää vaikkapa Vedenpaisumuksen. Näytelmässä oli vauhtia ja huumoria. Noaa ja pojat etsivät äitiä, jotta perhe saattaisi siirtyä arkkiin. Mutta äitiäpä ei löytynyt. Vihdoin hänet löydettiin paikallisesta kapakasta, josta miehet raahasivat hänet pois. Siihen aikaan naisten tekeminen naurunalaiseksi oli sallittua huvitusta. Näytelmien rekvisiitta ja vaatteet saattoivat olla loistavia tai surkuhupaisia riippuen siitä, kuinka varakas kilta oli ja kuinka taitavia näytelmän tekijät. Oli tunnelmaa, dramatiikkaa ja kauhuja. Hyvä sai palkkansa ja paha rangaistuksensa. Englannissa naiset eivät saaneet näytellä 1500-luvulla, mutta Saksassa ei tällaista kieltoa ollut. Mysteerinäytelmiä on varmaankin esitetty Suomessakin. Mika Waltari kuvaa turkulaisten opiskelijoiden vauhdikasta kirkkonäytelmää kirjassaan Mikael Karvajalka.

Siihen aikaan, kun olin päättänyt ruveta kirjoittamaan 1500-luvusta, kävin monen vuoden ajan lukuisilla luennoilla yliopistossa ja pääkaupunkiseudun työväenopistoissa. Kävin mm keskiajan englannin seminaarin yliopistossa vielä kerran uudestaan. Edellisestä kerrasta oli jo pari vuosikymmentä vuotta. Luimme vanhoja tekstejä ja kuuntelimme luentoja ja musiikkia, mm kuinka toinen opettajistamme lauloi keskiaikaisia lauluja. Ja luimme mysteerinäytelmiä. Niitä on nimittäin säilynyt.

Vaikka en ollut suorittamassa mitään arvosanaa, kirjoitin jopa seminaariesitelmänkin. Se käsitteli "Canterburyn tarinoiden" kaunista nunnaa, joka oli hellätunteinen hiiriparkaa kohtaan, mutta ei välittänyt ihmisistä. Eläinten oikeudet olivat esillä jo keskiajalla.

Joulunaikaan oli keskiajalla runsaasti aikaa katsoa näytelmiä, jos sää salli. Joulupäivästä loppiaiseen oli lomaa, jolloin ei töitä tehty, vain eläimet, sairaat ja pikkulapset hoidettiin. Silloin esitettiin tietenkin myös joulukertomus, jos ei muualla niin kirkonmäellä tai kirkossa. Siinä oli luonnollisesti mukana myös eläimiä. Katolisissa maissa joululomaansa viettäneet ovat kertoneet esimerkiksi Kanarian saarten loisteliaista joulukulkueista. Protestanttisista maista mysteerinäytelmät katosivat "liian katolisina", mutta ovat palaamassa takaisin. Viattomien lasten päivästä on näytelmä, jossa esiintyvä laulu on jäänyt talteen.

Mutta osataan samanlaista järjestää lähempänäkin. Ruotsinsuomalaisen Hannelen blogissa voit nähdä kuvia joulukuvaelmasta, joka järjestettiin Göteborgissa. Tämä olisi voinut tapahtua keskiajalla.