Pyhän Basiuksen katedraali sijaitsee Kremlin keskiaikaisen linnoituksen muurien sisällä Moskovassa.
Arkkitehtuurin luomukset merkitsevät monenlaisia, usein hyvin henkilökohtaisia asioita. Kreml oli ollut lapsuudesta asti olemassa sanana ja kuvina uutisissa pelon ja väkivallan symbolina
Se oli sellainen myös silloin, kun kirjoitin historialliseen nuortenkirjaani Lucia ja Luka (2013) Lucian isän pelosta, että tytär vietäisiin ”yli lumisten arojen, ohi luostareiden ja ränsistyneiden savutupien kohti Moskovan olkikattoisia hirsitaloja ja kultakupolisia kirkkoja, joiden keskellä kohosi punavalkoinen Kreml. Siellä asui mahtava hallitsija Iivana, korkeakorkoisiin punaisiin saappaisiin ja jalokivin koristettuun brokadikauhtanaan pukeutunut kotkannenäinen mies”.
Kun näin Kremlin linnoituksen ja kirkot ensi kerran paikan päällä syksyllä 2015, yllätyin täydellisesti. Kultaiset ja kirkasväriset sipulimaiset tornit – ”nuotiot nousemassa kohti taivasta”, Bysantin ja Italian vaikutukset, uskonnollisten maalausten peittänät kirkkojen seinät, ehdoton pyhyyden kokemus protestantillekin. Stalinkin tajusi, että niitä ei saanut tuhota. Ne ovat ainutlaatuisia. Ensimmäinen ajatus oli kuitenkin: Nehän ovat hauskoja ja iloisen näköisiä.
Kommentti Facebookissa ryhmässä "Arkkitehtuurikapina.Ei enää rumia laatikoita."
Kommentti Facebookissa ryhmässä "Arkkitehtuurikapina.Ei enää rumia laatikoita."
(Lisäys: Kremlin ktedraalit saivat kirkkaat värinsä vasta 1600-luvulla. Laitoin värin, jotta lukija tajuaa, mistä rakennuksista on kyse.)
Kremlissä on monia muita rakennuksia. Kreml-kuvani Flickrissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti