Lucia väritti gargoileja

Keskiaikainen gargoili ja minä Zagrebin kaupunginmuseossa.

Gargoileja on Lucian mielikuvituksessa ja niissä kirjoissa, joita Lucian isä kopioi ja Lucia auttoi värittämisessä:

Värittäessään Lucia eli maailmassa, josta oli kuullut ja lukenut tarinoita. Kuvien ja laulujen maailmassa kukkien värit hehkuivat, suihkulähteet solisivat, valkotorniset linnat kohosivat vuorilla, peurat kumartuivat juomaan purosta raikasta vettä ja laivojen purjeet pullistuivat merituulessa. Trubaduurit lauloivat hoveissa ja talonpoika maata kyntäessään.

Puutarhoissa oli hyvälle tuoksuvia hedelmiä ja satakielen laulua. Siellä oli riikinkukkoja, jotka laahasivat värikkäitä pyrstöjään ja levittivät ne laajaksi viuhkaksi.

Mutta siinä maailmassa oli myös sotatorvien ääntä ja tuskasta valittavia sotahevosia, joiden selästä miehet syöksyivät maahan. Tulta syöksevät lohikäärmeet halusivat nielaista nuoria tyttöjä kitaansa. Pilviä hipovan korkeiden katedraalien ja linnojen katoilta syöksyi kohisten sadevettä räystäiltä kurkottavien gargoilien avoimista kidoista. Lucia värisi eläessään ajatuksissaan tätä toista elämää.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika, sivu 16

Miksi Lucian isä kopioi vanhoja käsikirjoituksia? Missä hän oli oppinut sen taidon? Oliko siitä hyötyä perheelle?

Lue myös Ystävysty keskiaikaan, josssa kerron aidon keskiaikaisen gargoilin kohtaamisesta Zagrebin museossa. 
Gargoilien kuvat -kansioni, enimmäkseen minun ottamiani kuvia. Myös Helsingin Johanneksen kirkon gargoilit, jotka katsoivat minua ja toivottivat minulle hyvää huomenta 20 vuoden ajan, jotka asuimme niiden naapureina.

Olin ollut jo kauan kiinnostunut gargoileista ja koonnut tietokirjoja niistä.