Mattti Amnellin luonnos kirjan kuvitukseen
Hoijakan kyydissä: Nauru ja iloiset huudot kohosivat järven jäältä. Hannu Olavinpoika juoksi ympyrää ja työnsi kaksin käsin vinoittain olevaa seivästä, joka oli kiinnitetty jäähän upotettuun pylvääseen. Seipään toisessa päässä oli kelkka, jossa istuivat Hannun sisar Lucia ja palvelustyttö Vehnäpää. Hoijakka pyöri huimaa vauhtia. Tyttöjen nauru ja kiljuminen innostivat Hannun juoksemaan yhä kovempaa. Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013
Länsisuomalaiset käyttävät sanaa 'hoijakka' kieseistä. Mutta kyllä nykysuomen sanakirjani (1976, 5. painos) tuntee sanan 'hoijakka' myös 'karusellina', ja sitähän tämä napakelkka/vipukelkka jäljittelee. Se symboloi kirjassani myös hovielämää. Työnimenä kirjalleni oli 'kultainen hoijakka'. Esimerkkilauseena sanakirjassa: "sitten taas alkaisi entinen elämän karuselli, oikea hoijakka, joka kiitäisi vilisten napansa ympäri." Railo Ja merkityksessä sekasortoinen hälinä ja kuhina. Esim Kiannolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti