Sivut

maanantai 23. joulukuuta 2013

Lucia muuttaa Turkuun



Kuuselan väki tuli uuteen kotikaupunkiinsa Turkuun hämärässä tervasoihtujen valossa. Torin reunoilla häämöttivät kapeiden ja korkeiden talojen mustat hahmot. Siellä täällä pilkotti valoa ikkunaluukusta tai hetkeksi avatusta ovesta. Tuomiokirkko kohosi kaupungin keskellä korkeana kuin kuuset kotimetsän reunassa.
Kuu tuli esiin pilvien takaa. Korttelinvahti tallusteli lyhdyn ja kepin kanssa, ja nainen ilmestyi kapealta kujalta kori kummassakin kädessä ja pari palavaa pärettä hampaissaan.
 – Minäkin haluaisin ottaa lyhdyn tai päreen ja mennä tutkimaan kaupunkia, Lucia sanoi pysähtyen Hannun kanssa ovella. – Katso, miten kaunis Turku on.
– Se vain näyttää kauniilta, kun on noin paljon lunta, sanoi Hannu haukotellen. Hän oli väsynyt ratsastuksesta.
– Anna minun uskoa, että tämä kaunis Turku on oikea Turku, Lucia sanoi siristellen silmiään.
– Ovi heti kiinni tai saadaan koko joukko kuolemantauti! komensi Valpuri-imettäjä tuvan toisesta päästä. – Eikö se riitä, että on istuttu reessä päiväkaudet naama jäässä? Pitääkö palelluttaa itsensä kotonakin?
–  Minulla on ikävä Kuismaa, Lucia valitti. Hän oli ratsastanut lapsesta asti talvellakin Kuuselan kartanon mailla omalla hevosellaan.
–  Kyllä sinä totut elämään täällä, sanoi äiti Lucialle. – Tuodaan Kuisma tänne ensi kesänä, niin saat liikkua ratsain.

Tekstinäyte
Anna Amnell: Lucia ja Luka 2013 , 29-30. M/V -kuvitus Matti Amnell


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti