Keskiajan ihmiset ja peseytyminen

Seuraavassa kirjassani eräs päähenkilöistä on kylvyssä 1500-luvulla. Parasta valmistaa epäuskoisia lukijoitani. Ranskalainen keskiajan tutkija ja kirjailija Jeanne Bourin (1922-2003) kirjoittaa 1200-luvun Pariisia kuvaavassa romaanissaan Toukokuun rakkaus (La chambre des dames, 1979):

”Kiiltävän katajapuisen kylpyammeen pohja ja reunat oli aina peitetty paksulla nukkakankaalla, jotta siitä ei tarttuisi tikkuja. Amme tuotiin kolme kertaa viikossa makuuhuoneen viereisestä kamarista nelikulmaisen vuoteen päähän, jota joka puolelta ympäröivät koristekuvioiset verhot. Palvelijattaret varoivat kastelemasta tuorein yrtein peitettyä lattiaa kaataessaan ammeeseen etukäteen keittiössä lämmitettyä ja sangoissa kannettua vettä, jota renki oli juuri tuonut yläkerran porrastasanteelle.”  (Suomennos Annikki Suni)

Pariisilaisen kultasepän vaimo Mathilde voi astua kylpyyn. Kultaseppä itse menee joka päivä lähimpään saunaan ottamaan höyrykylvyn tai haalean pesun ennen partansa ajattamista.

 http://fr.wikipedia.org/wiki/Jeanne_Bourin
Liisa Seppänen kertoo väitöskirjassaan myös Euroopan ja Suomen saunoista.