Hän oli aurinkoinen ja iloinen poika, joka oli oppinut lukemaan kolmevuotiaana, oli huippuälykäs (äo 178) ja lauloi kuin enkeli, kuten hänestä kirjoitetaan. Hän oli aikuisena 117 cm pitkä ja painoi 35 kiloa. Hänen vanhemmilleen oli sanottu, että hänet pitää laittaa kehitysvammaisten kouluun. Hän oli opiskeluaikanaan muun muassa salapoliisina ja suoritti yliopistotutkinnon, mutta halusi näyttelijäksi. Hän oli hyvä uimari ja pelasti erään näyttelijätoverinsa hukkumasta.
Kun luin Michael Dunnista (1934-1974), hän tuntui monessa mielessä kovin tutulta.
Juuri samanlaisen rohkean ja valloittavan lyhytkasvuisen pojan vaiheita olen seurannut muutaman vuoden, koonnut häntä kuin palapeliä. Hän tosin elää vain minun mielikuvituksessani ja sielläkin 1500-luvulla, etelän poika, joka seikkailee kylmässä Pohjolassa. Hän on vielä lyhyempi kuin Michael, kyynärän mittaisen tytön pituinen.
Michael sairasti perinnöllistä sairautta (spondyloepiphyseal dysplasia) ja kuoli nuorena. Lucia Olavintytär ja hänen uusi ystävänsä sairastavat kasvuhormonin häiriötä, sairautta joka voidaan nykyään parantaa. Sitä tavattiin varsinkin aikaisemmin paljon Kroatiassa Krk-saarella, ja sitä sairastavat ihmiset elävät hyvin iäkkäiksi. Lucialla ja hänen ystävällään voi olla menneisyydessä pitkä tulevaisuus.
P.S
Krk- (äännetään 'körk')saaren lyhytkasvuiset ovat erittäin tärkeitä henkilöitä, kun tutkitaan pitkäikäisyyden geneettisiä tekijöitä.) Kuvia Krk-saarelta. Kiinnostavaa on, että siellä on Pyhä Lucian kirkko ja patsas.
toinen valloittava tyyppi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti