Sivut

keskiviikko 28. marraskuuta 2007

Paula Moilanen: Herttuan hovissa



Huomenna 29.11.2007 julkistetaan tämän vuoden Finlandia Junior-palkinnon saaja. Ehdolla on kuusi lasten- tai nuortenkirjaa. Suosikkini on Paula Moilasen kirjoittama "Herttuan hovissa - Elämää 1500-luvun Turussa". Paula Moilanen on kokenut ja palkittu oppikirjojen tekijä. Kirjassa on kaunis ja yksityiskohtiaan myöten tarkasti 1500-luvusta kertova värikuvitus, jonka on tehnyt Kirsi Haapamäki.

"Herttuan hovissa" -kirjan alkuosa kertoo romaanimuodossa teini-ikäisen Britan kokemuksista Juhana-herttuan hovin palvelustyttönä ja herttuan lasten hoitajana sekä Britan vaatimattomasta kotielämästä. Kirja on samalla kuvaus suomalaisesta kansanperinteestä ja elämäntavasta vuodenaikojen vaihtelun mukaan kuvattuna. Kertomusten välillä on tietoiskuja saman ajan historiallisista tapahtumista. Loppuosa antaa tiivistettyä tietoa 1500-luvusta ja elämästä Turussa tuohon aikaan eli vuosina 1559-1562.

Vaasojen aika oli Suomelle siirtomaana olon aikaa, ja käsitettä Suomihan ei silloin tietenkään tunnettu. Tämän päivän Hesarissa kerrotaan, ettei tunnettu edes käsitettä "Ruotsi-Suomi". Mutta Suomen herttua Juhana halusi kehittää Turkua ja koko herttuakuntaansa. Millainen olisikaan Suomesta tullut, jos Juhana olisi saanut jatkaa työtään pitempään? Juhanan ja hänen veljensä kuningas Erikin valtataistelu lopetti lyhyeen Turun renessanssihovin elämän. Siitä on jäänyt vain häikäisevä muisto. Paula Moilanen vie meidät elämysmatkalle tuohon lyhyeen kukoistusaikaan.

Mielestäni "Herttuan hovissa" on klassikko syntyessään lasten- ja nuortentietokirjallisuuden alalla. Se on kuin moderni TV-dokumentti, jossa on vuoroin faktaa ja vuoroin todellisten tai kuviteltujen ihmisten elämän kuvausta. Suomessa on aivan liian vähän lapsille tarkoitettuja tietokirjoja historiasta. Tämä kirja sopii erinomaisesti luettavaksi yhdessä lasten kanssa, ja siinä riittää aikuisillekin tutkimista. Roolipelejä ja historiaa harrastaville nuorille se on erinomainen lähdeteos. Kirjan lopussa oleva sanasto ja lähdeluettelo antavat lisätietoa.

sunnuntai 25. marraskuuta 2007

1500-luvun Lontoo



Lontoo ennen vuoden 1666 tulipaloa. Claes van Visscher 1616. Kyynärän mittainen tyttö seikkailee Elisabetin ajan Lontoossa vuonna 1559, jolloin se näytti aika paljon tällaiselta.


Ennen Elisabetin isän Henrik VIII:n toimeenpanemaa uskonpuhdistusta puolet Lontoon alueesta oli kirkkoja ja luostareita ja kolmannes väestöä munkkeja ja nunnia. Kuningas lakkautti luostarit, joista tuli ylhäisaateliston palatseja. Uskonpuhdistus romautti pitkäksi ajaksi opetuksen ja sairaanhoidon, jotka olivat olleet luostareiden tehtävänä.

Mutta Elisabetin aikana Englanti nousi kukoistukseen, sen kauppa laajeni Venäjälle ja Itä-Intiaan. Siirtolaisia tulvi muualta Englannista ja ulkomailta, varsinkin Ranskan protestantteja. Väkiluku kaksinkertaistui. 1560 oli noin 100 000 asukasta ja vuonna 1600 200 000. Elisabet oli viisas hallitsija (1559-1603), jonka aikaa voi todellakin sanoa kulta-ajaksi. Elisabetin hallinnon loppuaikana aloitti toimintansa William Shakespeare (1564-1616).




Elisabetin ajan Lontoon kartta
Mitä englantilaiset lukivat 1500-luvulla
Jo 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa Englannissa ostettiin kirjoja miljoonittain!Uusimman tutkimuksen mukaan hartauskirjat ja teologiset teokset olivat silloin kaikkein suosituinta kirjallisuutta. Välillä on väitetty ihan muuta. Tutkijat kysyvätkin : Antavatko nykyajan historioitsijat aina rehellisen kuvan menneisyydestä vai vääristelevätkö he historiaa puolustaakseen omia aatteitaan?
Lisäys kadonneen linkin vuoksi:
Kari Konkola ja Diarmaid MacCulloch kirjoittivat vuonna  2004 History Today -lehdessä 1500-1600-luvun Englannin suosikkikirjailijoista. Lukutaito oli melko yleistä, mutta kirjat olivat silloin kalliita. Ostettiin vain niitä kirjoja, joista oltiin todella kiinnostuneita. Vuosisatojen vaihteessa suurin osa kansasta osasi lukea. Kirjoja ostettiin miljoonittain!  
Meille on annettu sellainen käsitys, että tuon ajan suosikkeja olivat William Shakespeare ja Thomas Hobbes [filosofi, "kaikkien sota kaikkia vastaan"].  Konkola ja MacCulloch tutkivat sen ajan tilastoja: Suursuosikkeja olivatkin hartauskirjat ja teologiset teokset. Puritaanioppinut William Perkinsin kirjoja myytiin kaksi kertaa enemmän kuin Shakespearea. Hobbesin vaikutus omana aikanaan oli hyvin vähäinen. Kirjoittajat kysyvätkin: antavatko historioitsijat rehellisen kuvan menneisyyd
estä? (Reformation Bestsellers. - History Today. Vol. 53. Oct 2003. S. 23-29.)

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Elisabet: Kultainen aikakausi


Kapurin Elizabeth nuoresta Elisabetista nähtiin jo vuonna 1998. (kuva yllä)


Elisabet Kultainen aikakausi

Marraskuussa 2007 minua haastateltiin TV:ssä tästä Elisabet -elokuvasta. Katsoin sen ensin elokuvateatterissa yksin muutaman toimittajan tms kanssa, ja sitten minulta kysyttiin mielipidettä. Hassua on, että minulla ei ole tallessa, minä kanavan uutiset ne olivat, joissa se pätkä sitten esitettiin. Kävin kampaamossa ja pukeuduin hienosti.:) Näin sen TV:stä, ja nimeni alla oli "historian harrastaja".

Kapurin toinen Elisabet-elokuva Elisabet: Kultainen aikakausi" (Elizabeth: The Golden Age" ) aikuisesta Elisabetista uransa huipulla on tullut elokuvateattereihin vasta viime viikolla (2007). Kannattaa katsoa ensimmäinen osa ensin, jos voi.

Shehkar Kapurin "Elisabet: Kultainen aikakausi on historian elävöittämistä suuressa mittakaavassa. Elisabet ja hänen aikansa sopivatkin täydellisesti elokuvaan. Renessanssi oli pukuloiston, löytöretkien, väkivallan ja juonittelujen aikaa.

Kapurin elokuva on erinomaista viihdettä. Siinä on kauneutta, toimintaa ja hyviä näyttelijöitä, maalauksellinen meritaistelu. Pukuhistorian ystäville se on todellista herkkua (Puvut: Alexandra Byrne): kauniita tekstiilejä, hienoja yksityiskohtia, loistavat värit. On uljasta 1500-luvun arkkitehtuuria, hienoa sisustusta, upeita maisemia ja kauniita hevosia. Se on visuaalisesti erittäin ilahduttava elokuva. Kauniita kuvia

Kaipasin palatseista loistavia 1500-luvun seinägobeliineja, jollaisia näkee esimerkiksi Viktoria ja Albert -museossa. Entä heinät ja kukat Elisabetin vastaanottosalien lattioilla? Niitähän ulkomaiden lähettiläät ihmettelivät. Minua häiritsi se, että Elisabet peilaili jatkuvasti, kun todellisuudessa hovissa ei ollut peiliä vuosikausiin. Kun Elisabet sitten halusi nähdä itsensä peilissä, hän suuttui siitä, että häntä oli kehuttu kauniiksi! Elisabet oli sairastanut isorokon, joka oli runnellut hänen kasvojaan.


Elokuva on uskollinen ajan hengelle, vaikka tapahtumien järjestystä ja ajankohtaa on muuteltu, henkilöitä on yhdistelty. Mutta sitä on tehty ennenkin elokuvissa, jotta juoni saadaan tiivistetyksi ja tapahtumia nopeutetaan.

Tuon ajan Englannissa oli 5 miljoonaa asukasta, ja pelkästään Lontoossa 1560 noin 100 000 asukasta ja vuonna 1600 200 000. Kaupungin ympärillä olivat osittain rappeutuneet muurit, vain yksi silta (1200-1832) johti Thames-joen yli, muurissa oli 10 porttia, useimmat talot olivat puusta ja 3- ja 4 -kerroksisia. Hienommat talot olivat kiveä. Ennen uskonpuhdistusta Lontoossa oli 100 kirkkoa ja monia luostareita. Kun ne purettiin, niistä tehtiin tehtiin kuninkaan suosikeille kivitaloja.

Lukutaito oli jo melko yleistä

Lue lisää Elisabet-elokuvista Blogisisko 3 -blogistani