Talvi-iltojen tarinoita ja seuraleikkejä keskiajalla

Miten kuluttivat keskiajan ihmiset vapaa-aikaansa pimeinä talvi-iltoina. Kuunneltiin, kun joku lauloi tai soitti, kerrottiin tarinoita, leikittiin seuraleikkejä ja pelattiin lautapelejä. kuten shakkia, halmaa tai backgammonia. Sen ajan ihmiset osasivat ulkoa lauluja ja kertomuksia, joita sitten esitettiin toisille tai laulettiin yhdessä kuten meiulle on tuttua Kalevalasta.

Rauhallista joulua

Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille jouluiloa!
Kuva  on Matti Amnellin kuvitusta kirjaan Pakoon Tallinnan 2006. Kollaasin reunuksena on piikipaatsama eli holly.

Keskiaika elää joululauluissamme

Keskiajan kulttuuri on osa henkistä perintöämme ja kulkee mukana arjessa ja juhlassa. Keskiajan symboliikka on osa meitäkin.

"Nyt ruusu kaunein loistaa,
taivaasta tuoksun tuo.
Yön varjot päivä poistaa,
kansoihin toivon luo.
Jumala, ihminen!
Hän otti lapsen muodon"
--
alkujaan 1400-luku, 1599, uudistettu suomennos Anna- Maija Raittila 1979



Hans Memling: Virgin and Child Enthroned 1480. Gemäldegalerie, Berlin. Photo: Anna Amnell

"On ruusu Iisain juuren" , alkujaan 1400-luku, sanat ja historiaa
Maria on ruusu ja hänen lapsensa ruusun  kukka
Tästä laulusta on useita versioita suomessakin. Se tunnetaan myös nimellä
"Tuo armon valkokyyhky".  Valkoinen kyyhkynen on rakkauden, Pyhän hengen ja rauhan symboli.  Rauhaa toivoo maailma tänäkin jouluna.
Kuuntele Radion kamarikuoron puhdas ja kaunis esitys (Valitan videoon liittyvää mainosta, klikkaa se pois)
Tuo armon valkokyyhky

Lisää keskiaikaisia ja renessanssin joululauluja

Rauhallista  ja turvallista joulua ja virkistävää juhla-aikaa.

Omatekoinen renessanssiasuni

Aineksina vanha aamutakki ja kaupasta ostettu sametti. Mekon alla oli leveä alushame, hame ja renssanssimuotia oleva kaitalemainen esiliina. Tämä asu oli hyvin kuuma ja pussihihat tekiväöt sen niin leveäksi, etä tunsin olevani kuin sohva kirjamessuilla. (Klikkaa kuvia suuremmiksi)




mekon keskiosa on keinokuitua, ja sen väri muuttu kuvassa. Näin asu oli kuitenkin hiukan kevyempi kuin kokonaan villasta tai sametista tehty asu. Tällainen asu on myös hyvin kuuma. Jos teen uuden asun, käytän puuvilla tms kevyttä materiaalia, mieluiten jotain joka muistuttaa silkkiä, joten se olisi "aidompi".

Rahapussi riippuu vyötäröltä, mikä varmaankin ilahdutti taskuvarkaita.




Kaulukseen ostin pitsin. Käytin koristenauhaa myös helmassa. Helma kului eniten pitkissä hammeissa, ja nauha suojeli sitä ja sen voi vaihtaa uuteen.



Ompelin myös kyynärän mittaiselle nukelle renessanssiasun.  Se on nuoren tytön hoikka malli.
Myöhemmin sisustin portinvartijan mäkin ja ompelin vaattteet 1-12 nukeille.




Hiha

Pako Tallinnaan valmistumassa

Eräs kirjakaapeista oli makuuhuoneen nurkassa. Kuvassa oleva maalaus -Sofonisba Anguissola: Chess Game 1555 - kuvaa 1500-luvun puolivälin tyttöjä kuten Lucia-kirjanikin. Maalaukset ja musiikki ovat olleet hyvin tärkeitä aikauden tunnelman luojia. (Joulukuu 2005)

Kirjoitin kaksi ensimmäistä Lucia Olavintytär -kirjaa samassa asunnossa kuin Aurora-kirjatkin eli mieheni tilavassa virka-asunnossa. Vaikka minulla ei olut erityistä työhuonetta, tilaa oli paljon kirjoille.  Noissa vanhan ajan asunnoissa on pitkiä käytäviä, isoja eteisauloja, isoja huoneita.
Kokosin kutakin kirjaprojektia varten tarvitsemani kirjat, kartat ja muun aineiston muutamiin kirjahyllyihin. Muut kirjani olivat eri puolilla asuntoa aikakauden tai aihen mukaisessa järjestyksessä. Historiallisen romaanin kirjoittaminen vie paljon aikaa ja paljon tilaa. Olen kirjoittanut suurimman osan kirjoistani työn ohella, ja aineiston pitää olla kotona. Se merkitsee kirjojen ostamista Suomesta ja ulkomailta. Olen tietenkin käyttänyt myuös kirjastoja, joista saa kotilainoja.

Lucian päivänä sataa usein

Kuvia Lucia-juhlallisuuksista Helsingin senaatintorilla.
Lisää kuvia Lucia -kansiossani

Millainen oli Turku talvella 1562-1563?

Varhain aamulla Luka ja Leonardo jatkoivat matkaa Turkuun. Oli vielä valoisaa, kun he saapuivat perille. Turku oli pieni kaupunki laakson pohjalla jäätyneen joen molemmin puolin. Kaupungin keskellä kohosi mahtava kirkko. Paksu lumi peitti talojen katot. Laakson reunoilla oli sadoittain tuulimyllyjä, joiden kolina kuului kauas. Luka ja Leonardo ajoivat reellä kohti Turun linnaa, joka oli mahtava harmaakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa.

Luka sulki silmänsä. Hän ei ollut tuntenut  itseään koskaan niin pieneksi ja heikoksi kuin lähestyessään tuota jättiläisten linnaa.
Lucia ja Luka, sivu 27, jossa Luka ja Leonardo ovat menossa Juhana-herttuan hoviin Katariina Jagellonikan tervetuliaisjuhliin esiintymään.

Lucia soittaa luuttua päiväkaudet ja haaveilee pääsevänsä esintymään linnaan, jossa isä ja äiti ovat päiväkaudet mukana hovin ylellisessä juhlinnassa. 13-vuotias Hannu juoksee kaupungilla äitinsä ja isänsä asioita toimittamassa. Sää on ankea: 

Lunta tuprutti, tuuli vinkui ja ulisi. Hannu vaelsi pitkin Turun lumisia katuja kelkka perässään. Hän oli viemässä äitinsä viittaa Perttu-turkkurille korjattavaksi. Hannu kompuroi mukulakivikaduilla ja  liukasteli hirsikaduilla kuluneilla saappaillaan, hikoili sarkavaatteissa, paikatussa lampaannahkavuorisessa viitassa, päässä villamyssy ja kädessä kahdet villakintaat päällekkäin, nenä pakkasesta ja tuulesta punaisena.  Hän eksyi välillä ja joutui kysymään neuvoa. Hän juoksi  kapeaa kujaa ohi sepänpajan, puusepän ja suutarin verstaan.

Hän oli vaatetukseltaan kuin mikä hyvänsä oppimaton renkipoika, mutta hänen päässään risteilivät monenlaiset ajatukset. 
Lucia ja Luka, sivu 41

Juhana-herttua puhui kansalle suomeksi ja ruotsiksi

Juhana -herttua puhui kansalle Turun torilla suomeksi ja ruotsiki ja pyysi kansaa asettumaan hänen  puolelleen, jos Juhanan veli Eerik XIV hyökkäisi Turkuun. (Kuvassa on koulujen opetustaulu)

Turku kesällä 1563:

Juhana-herttua ratsasti juhlapäivänä torille valkoisella hevosella mustassa samettiasussa kullankeltaiset hiukset auringonvalossa säteillen. Juhana oli ollut vain 18-vuotias nuorukainen tullessaan Suomen herttuaksi. Hän oli oppinut pitämään huolta Turun linnasta ja herttuakunnasta. Kaikki olisi sujunut hyvin, jos kuningas Eerik ja tsaari Iivana olisivat antaneet Katariinan ja hänen olla rauhassa.

Hän puhui kansalle ruotsiksi ja suomeksi. Torille kerääntyneet naiset ja miehet liikuttuivat, kun Juhana kertoi, että Eerik-kuningas oli kohdellut häntä huonosti lapsuudesta saakka. Juhana kysyi kansalta, tulisiko tämä hänen puolelleen, jos Eerik hyökkäisi Turkuun. Kansa hurrasi ja lupasi puolustaa Suomen omaa herttuaa. Oli kulunut vain puoli vuotta siitä, kun he olivat hurranneet Juhanan puolisolle Katariina Jagellonicalle, joka oli saapunut Turkuun.

–  Juhana on julistettu Tukholmassa maanpetturiksi, kuiskasi Kuuselan naapuri Mikki Olavi-herralle torilla. – On vain ajan kysymys, milloin Eerik-kuningas  lähettää Turun linnaan sotajoukkonsa. Juhana ei pysty voittamaan Eerikin joukkoja. Monet suomalaiset ovat jo siirtyneet Eerikin puolelle ja jopa lähteneet Tukholmaan Eerikin hoviin. Kaikkien täytyy viimeistään nyt valita puolensa.

– Lienee turvallisinta mennä meille kotiin neuvottelemaan, Olavi kuiskasi.

 --

 – Turun linna on kuin uppoava laiva, sanoi Mikki juhlatuvan pöydän ääressä. – Viha Vaasa-veljesten välillä on puhkeamassa ilmiliekkiin. Siinä kärvennymme mekin, jos jäämme odottelemaan.

Anna Amnell:  Lucia ja Luka (1563) ,  sivuilla 93-94.

Saint Thomas cross

Photo Friday: ' Warm light'.
Traditional Finnish Christmas decoration - since Medieval times. I took the photo some years ago at St. Thomas Christmas market in Helsinki.
Muutama vuosi sitten Tuomaan markkinoilla kuvaamani Tuomaanristi.

1500-luvun miesihanne

Poikani Matti Amnellin kuvitusta , mm kirjaani pako Tallinnaan (2006)
Matilla on hyvin vaativa työ, joten piirtäminen on jäänyt harrastukseksi.

Pieni lintu -blogin haaste 'komeus' osallistun teemalla Näin 1500-luvulla

Kuvitelmamme hollantilaisesta kauppias Sandenista, joka asui Helsingissä Kustaa Vaasan hallitessa Ruotsia: pitkä, hoikka, pitkäsäärinen - ja sääret näkyvät. [Suola-Santtu on keksimäni lempinimi. van Sanden kävi suolakauppaa..]
Saksalainen Martti-kauppias on vanhempi mies ja käyttää vanhojen miesten asua, joka leventää häntä entisestään. Hänellä on kuitenkin tuuhea parta, ja hän on rikas. Nuori Hebla-rouva taita aolla vähän ihastunut van Sandeniin, joka on hänen kauniin tytärpuolensa kummisetä. [Hans van Sanden oli todellinen henkilö, jonka hauta on Vantaan Vanhassa Helsingissä. Hänestä on kirjoittanut myös Ursula Pohjolan-Pirhonen.]

Kustaa Vaasa

mahtavalta näyttävä koko - Henrik VIII

hieno parta - Juhana-herttua (komea punainen kullalta hohtava parta]



Juhana -herttua ottaa mukaansa veljensä Eerikin muotokuvan (ks linkki alapuolella) Lontooseen vuonna 1559 ja yrittää kosia nuorta Elisabet-kuingatarta veljelleen vaimoksi. Lontoossa oli muitakin kosijoita muotokuvat mukanaan. Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Kyynärän mittainen tyttö (2004, kysy kirjastostasi)

kauniit sääret - Eerik XIV (hieno kokovartalomuotokuva onnettomasta kuninkaasta)

mahtavalta näyttävä koko - Henrik VIII

Louvressa. Kuvan otti poikani Matti.
Henrik VIII:n aikalainen Ranskan Frans I ja minä.  Huomaa valtavat hihat. Leveyttä piti olla.

Älykäs ja oppinut mies käytti usein pitkää keskiajan oppineen kaapua, varsinkin vanhemmat miehet: kuvasin "pahvi-Lutherit" Wittenbergissä




Myös Lucian veljellä, nuorella Wittenbergin maisterilla Erasmus Helsinkiläisellä on oppineen kaapu. Hänen luokseen Lucian perhe pakenee turvaan, kun Eerik XIV aloittaa sodan veljeään Juhana vastaan, ja Turussa alkavat kauhun päivät.
Matin kuvitusta kirjaani Lucia ja Luka. [esittely ja kirjatilaukset) Kyynärän mittainen tyttö ja poika. 2013 Books on Demand
Tätä on myytävänä muissakin nettikaupoissa.

rikkaus- Kustaa Vaasa ja muut renessanssikuninkaat
hurskaus- Luther
pitkä- Robert Dudley,  Earl of Leicester, Elisabetin serkku, ystävä, ehkä rakastettukin , oli harvinaisen komea ja harvinaisen pitkä mies.
Koko Elizabethan Costume sivu täynnä kuvia 1500-luvun komeudesta:)

Moni kakku päältä kaunis, mutta rutiköyhän Turun teinin Vilppu Talven vahvuus on hieno sankarillinen luonne. Hän lähtee viemään serkkunsa Margaretan ja Lucian Helsingistä Tallinnaan, kun Margareta-parka aiotaan naittaa oudolle vanhalle miehelle. Hän soutaa veneellä meren yli. Kirjaani "Pako Tallinnaan" (200&)  on kirjastoissa.

Tämä sivu karkasi käsistä, ennen kuin ehdin laittaa kuvat ja tehdä kollaasin. Täydensin kirjoitusta myöhemmin.

Lucia ja Luka: Luka lumen ja jään maassa

Luka lumen ja jään maassa

Kun reki kaatui matkalla Turun linnaan, Luka Dalmatialainen ajatteli, että se oli hänen loppunsa. Ympärillä raivosi lumimyrsky, tuuli ulvoi, matkatavarat lentelivät hankeen ja Luka niiden keskelle. Hevonen läksi juoksemaan myrskyn läpi kyljelleen kaatunutta rekeä perässään raahaten. Luka oli joutunut oman onnensa nojaan lumen ja jään maassa kaukana kotikaupungistaan Venetsiasta.

Mökki tien varrella

Kaikkialta Suomen herttuakunnasta oli kutsuttu vieraita Juhana-herttuan vastavihityn vaimon Katariina Jagellonican tervetuliaisjuhliin. Harvoin oli nähty Turun tiellä niin paljon väkeä.

–  Mitä kummaa täällä on tapahtunut? sanoi Vilkku pikkuveljelleen Kolkalle. Tien varteen oli lennellyt nyyttejä, matkakirstuja ja säkkejä. –  Tässä on tuoreet reen jäljet.

–  Tuolla on vielä yksi nyytti, Kolkka sanoi.

–  Se on lapsi!  Se kuolee tänne hankeen, jos ei ole jo kuollut. Viedään se kotiin, sanoi Vilkku.

Vilkun ja Kolkan koti oli harmaa mökki Turun tien varrella. Mökki oli puoliksi lumen peitossa. Vain kapea polku johti ovelle.

Vilkku laski pökertyneen Lukan ovensuupenkille uunin eteen, ja koko perhe kerääntyi ihmettelemään häntä. Mökin emäntä otti uunista tulta päreeseen ja tarkkaili muukalaista sen valossa. Pojalla oli päällään turkiksella vuorattu samettinuttu, topatut nahkahousut ja nahkasaappaat jalassa.

–  En ole nähnyt ennen noin pientä ihmistä! huudahti mökin emäntä ja otti huivin harteiltaan. Hän polvistui penkin vierelle ja peitteli pojan huivillaan.  –  Tämä nuori herra on varmaankin herttuan hovinarri, arveli emäntä, joka oli ollut Turussa rikkaan kauppiaan palvelijana ja nähnyt monenlaista väkeä.

–  Taisitte poimia kultakimpaleen lumihangesta, sanoi mökin isäntä. – Herttua antaa varmaankin löytöpalkkion. Mutta mitä tehdä tälle yllätysvieraalle? Meillä ei ole hevosta, jolla veisimme hänet Turkuun. Pitääkö minun panna poika pulkkaan ja hiihtää Mustan karhun majatalolle? Sinne on meiltä aikamoinen matka, ja pakkanen vain kiristyy.

Anna Amnell; Lucia ja Luka (2013),  7-8.