Muissa maailmoissa 2

Keskiaika ja varsinkin 1500-luku vievät mukanaan. Pöydällä on liina, jossa on yksisarvinen.




Leivon piparkakkutaikinasta kivikirkkoja ja linnoja. Juon teetä Shakespeare-mukista ja syön karkkeja renessanssiaiheisista rasioista.








Seinillä on lautasia, joissa on kuvia 1500-luvun kaupungeista.






Siispä painan pääni tyynylle, jossa on keskiaikaisen koiran kuva. Jospa lukisin uutta kirjaa, jossa on reseptejä keskiajalta. Ehkä en, sillä silloin 1500-luvun mallia oleva mekko ei sovi enää päälleni. Suljenko silmäni ja suunnittelen, mihin seikkailuun kyynärän mittainen Lucia joutuu seuraavaksi?

Lucian oma hevonen Kuisma

Olavi oli teettänyt satulamestarilla tyttärelleen Lucialle oman satulan ja löytänyt hänelle tavallista pienemmän lauhkean hevosen. Olavi hymyili ajatellessaan tytärtään ratsastamassa hurjaa vauhtia, pitkät helmat heiluen, meripihkanväriset kiharat selässä hulmuten.

--

Hevosen selässä Lucia ei ollut Pätkä, joksi veljet häntä toverillisesti sanoivat, kun aikuiset eivät olleet kuulemassa. Ei luonnonoikku eikä vaihdokas, niin kuin hän oli kuullut joidenkin ihmisten kuiskivan kirkonmäellä, kun imettäjä kantoi häntä viitan suojassa kirkkoon.
Ratsastaessa ei ollut haittaa lyhyydestä, sillä hevosella oli jalkoja heille kummallekin. Lucia kiihdytti Kuisman hurjaan laukkaan niin kuin veljien kanssa rosvoleikeissä.


Otteita kirjastani "Kyynärän mittainen tyttö"