1500-luvun keittiöt olivat linnoissa korkeita salimaisia rakennuksia. Siellä oli valtava avotakka, kookkaita patoja, tynnyreitä, lautashyllyjä, tukevia pöytiä. Kokin työ oli raskasta. Piti nostella ja kantaa. Kokit olivatkin yleensä miehiä, ja heillä oli paljon apulaisia keittiössä tekemässä monenlaisia töitä. Kartanoiden ja porvaristalojen keittiöissä häärivät naiset. Vanhoissa maalauksissa voi nähdä kodikkaita avotakkoja, joissa kypsennetään ruokaa ja pöytiä jotka notkuvat ruokia. Tavallinen arkiruoka oli kuitenkin hyvin vaatimatonta.
lauantai 30. kesäkuuta 2007
tiistai 12. kesäkuuta 2007
perjantai 8. kesäkuuta 2007
Viipurilaisia renessanssiasuissa
Kuva: Kuolemajärvi.fi
Viipurilainen kuoro esiintyi hienoissa renessanssiasuissa, kun Kuolemajärvellä muistettiin 1500-luvun kuuluisinta suomalaista, Mikael Agricolaa.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2007
Keskiajan kauneutta
Seinille ripustettiin kauniita kudonnaisia, joissa kuvattin ihmisiä, eläimiä ja kukkia. Ne saattoivat kuvata ratsastajia, musikantteja tai maisemia.
Tämä gobeliini koristaa turkulaisen hotellin ruokasalia. Kirjamessuilla
Tämä gobeliini koristaa turkulaisen hotellin ruokasalia. Kirjamessuilla
Turun linnan keskiaikainen kirstu
Tavarat säilytettiin keskiaikana yleensä kirstuissa. Niitä saattoi olla useita seinän vierustoilla. Oli myös hyllyjä, joissa säilytettiin vaikkapa tina-astioita.
Keskiaikainen pöytä
medieval table in Turku Castle, Finland, originally uploaded by amnellanna.
Turun linna, osmansolmu koriste pöydänjalasssa
1500-luvulla hevoset kuten muutkin kotieläimet olivat pienempiä ja laihempia kuin nykyiset. Suomalaiset hevoset olivat hyvin suosittuja mukavan luonteensa vuoksi. Niitä myytiin paljon ulkomaille. Hevoset ovat joutuneet olemaan ihmisen mukana historian eri vaiheissa ja kestämään nälkää, sotia ja kovaa kohtelua. Niitä on myös rakastettu ja hoidettu hyvin.
Minullakin on ollut hevosystäviä. Ensin oli mummolan Valko, suuri ja rauhallinen valkoinen hevonen. Sillä yrittelin ratsastamista ensi kerran, istuin sen selässä ja koetin saada sen löntystelemään.
Kotikaupunkini Iisalmi oli lapsuudessani puutalojen kaupunki. Meidän pihan hevostalleissa oli varsinkin markkinoiden aikaan upeita hevosia.
Aikuisena kävin ratsastuksen alkeiskurssiin. Pääsin sinne, koska 8-9-vuotias poikamme, myöhemmin kirjojeni kuvittaja, ei halunnut jatkaa ensimmäisen tunnin jälkeen. Hän oli ainoa poika, ja kaikki tytöt kerääntyivät hänen ympärilleen.
Näin kävin ratsastuskurssin Tuomarinkylän kartanossa ja tustustuin lempeään harmaaseen Sami-hevoseen, joka oli kärsivällinen aloittelijaa kohtaan.
1500-luvulla useimmat ihmiset joutuivat kävelemään pitkiäkin matkoja. Joillakin oli hevoset, ja he hurauttivat ratsuillaan apostolinkyydillä liikkuvien ohi.
Lucian kaltaisella hyvin lyhytkasvuiselle ihmiselle ratsastaminen oli erinomainen tapa kokea itsenäisyyttä. Hän saattoi kulkea pitkiä matkoja ja tutustua ympäristöönsä. Hän rakastaakin hevostaan Kuismaa.